PALVELUSPISTOOLIEN KEHITYKSESTÄ TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN
Mauri Routio 1994





SISÄLTÖ

1. TILANNE TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN
1.1 Sotilasaseet
1.2 Poliisiaseet

2. 50- ja 60-LUVUT
2.1 Sotilasaseet
2.2 Poliisiaseet

3. 70-LUKU
3.1 "Compact"
3.2 "Wonder nine"
3.3 10 mm auto / .40 S&W
 
4. 80- ja 90-LUVUT
4.1 "Polymeeri"
4.2 "DAO"
4.3 10 mm auto / .40 S&W

5. YHTEENVETO
5.1 Tähtäimistä
5.2 Tyypillinen palveluspistooli
5.3 Tyypillinen palvelusrevolveri

6. TÄYDENNYS ESITELMÄÄN: PALVELUSPISTOOLIEN KEHITYKSESTÄ TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN

1. TILANNE TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN

1.1 Sotilasaseet

Länsimaissa käytettiin pistoolikaliibereina pääasiallisesti .45 acp (11.43 mm) ja 9 mm Parabellum patruunoita. Neuvostoliitto ja tästä lähtien myös itäblokki käytti sotilaspistoolin patruunaa 7.62 mm Tokarev.

Suurvalloista merkittävissä määrin vain Englanti, Neuvostoliitto ja USA käyttivät revolvereita sotilaskäytössä. USA:ssa revolveria käyttivät etupäässä muut kuin etulinjan taisteluyksiköt (mm. sotilaspoliisi, laivasto ja ilmavoimat). Yleisin palvelusrevolverin patruuna USA:ssa oli .38 special. Englanti käytti .38/200 patruunaa ja Neuvostoliitto 7.62 Nagant patruunaa.

Tyypillinen sotilaspistooli oli varustettu yksirivisellä, noin kahdeksen patruunan lippaalla. Aseessa oli yksitoiminen laukaisu. Metalliosat olivat pääasiallisesti sinistettyä tai fosfatoitua terästä. Aseen kahvalevyt olivat valmistettu joko puusta tai muovista (bakeliitista).

Teknisesti kehittyneimmät sotilaspistoolit olivat belgialainen FN High Power M1935, jossa on 13 patruunan lipas, ja saksalainen Walther P38, jossa on kaksitoiminen laukaisu. Molemmat pistoolit ovat vielä tällä hetkellä palvelus-käytössä ja kaupallisessa valmistuksessa. Nämä aseet viitoittivat mekaniikan osalta kehitystä toisen maailman sodan jälkeen ja sisälsivät jo tärkeimmät tekniset ratkaisut.

Revolverien rakenne noudatti jo vuosisadan vaihteessa (1800/1900) kehitettyjä linjoja.

Pistoolien merkitys sotilasaseina oli vähentynyt huomattavasti ensin konepistoolin ja sitten rynnäkkökiväärin käyttöönoton ansiosta. Tämä näkyy erityisesti Neuvos-toliiton ja sen liittolaisten erittäin vähäisenä panostuksena pistoolien kehittelyssä.

1.2 Poliisiaseet

Euroopassa yleisin poliisin käyttämä asetyyppi oli 7.65 mm Browning kaliiberinen taskupistooli. Suosittuja asemerkkejä olivat mm. Walther, FN, Beretta ja MAB. Käytettiin myös jonkin verran 9 mm Browning short patruunaa. Terrorismi ei ollut vielä nostanut päätään, joten suurin osa eurooppalaisista poliisivoimista piti näitä aseita riittävinä palveluskäyttöön. Tässä ei puututa tämän asetyypin kehitykseen tarkemmin, koska uudemmat versiot eivät ole yhtä merkit-täviä palveluskäytössä. Esimerkkinä voidaan kuitenkin mainita FN malli 140.

USA:ssa virkapukuisen poliisin tyypillisesti käyttämä ase oli .38 special kaliibe-rinen S&W- tai Colt-merkkinen revolveri, jonka piipun pituus oli 4 tuumaa. Sivii-lipukuiset poliisit käyttivät samojen aseiden lyhytpiippuisia variaatioita.

Itäblokissa oli sodan jäljiltä käytössä sekä eurooppalaistyyppistä poliisiaseistusta että neuvostoliittolaista sotilasaseistusta.



2. 50- JA 60-LUKU

2.1 Sotilasaseet

Sotilasaseet lännessä ja niiden kanssa liitttoutuneissa maissa olivat yleisesti toisen maailmansodan ajoilta, joko sen aikuisia tai uustuotantoaseita. Revolveri joutui väistymään lopulllisesti sotilaskäytöstä (poislukien erikoisjoukot). Erityisesti FN High Power saavutti suuren suosion länsimaissa hyvän laatunsa ja suuren lipas-kapasiteettinsa ansiosta, mm. Englanti korvasi revolverikalustonsa tällä aseella. Amerikkalaiset luottivat vielä edelleen .45 acp kaliiberiseen 1911A1-pistooliinsa.

Markkinoille tuli lyhennettyjä ja keveämpiä aseita, jotka menestyivät hyvin kaupallisilla markkinoilla. Erityisesti duralumiinirunko sai suosiota pistoolissa painonvähennyksen ja helpomman työstettävyytensä vuoksi. FN High Power sai rinnalleen kilpailijan suurikapasiteettisten pistoolien sarjassa, ranskalaisen MAB PA15 pistoolin. S&W toi markkinoille mallin M39, joka oli poikkeuksellinen amerikkalaiseksi pistooliksi: kalliberi 9 mm luger (para), kaksitoiminen laukaisu ja alumiinirunko.

Neuvostoliitossa kehitettiin 9 mm Makarov patruuna ja sitä ampuva pistooli, joka syrjäytti palveluskäytössä 7.62 mm Tokarev-pistoolin. Tätä asetta on pidettävä pikemmin kookkaana taskuaseena kuin varsinaisena sotilaspistoolina.


2.2 Poliisiaseet

Euroopassa ei tällä rintamalla tapahtunut suurempia mullistuksia. Kehitys tapahtui lähinnä USA:n laajoja lainvalvonta- ja siviilimarkkinoita varten.

Jo vuonna 1935 markkinoille tuli .38 special patruunasta kehitetty .357 magnum patruuna, joka otti .45 Colt patruunalta pois maailman voimakkaimman käsiase-patruunan tittelin. Tällöin tätä kaliiberia varten valmistettiin aseita vain erikoisti-lauksesta. Tämä patruuna yleistyi nyt poliisikäytössä ja sitä varten ryhdyttiin valmistamaan normaalihintaisia ja keveämpiä aseita. .38 kaliiberiset revolverit olivat kuitenkin edelleen suosittuja ja laajassa käytössä. Aseiden keventämisestä voidaan mainita esimerkkinä jo vuonna 1950 markkinoille tullut S&W Chief's Special -revolveri, joka on tarkoitettu piilossa kannettavaksi. Ase ampuu kokoonsa nähden tehokasta .38 special patruunaa. Ase oli erittäin kevyt varsinkin alumiinirunkoisena versiona.

Vuonna 1955 tuli markkinoille patruuna, joka riisti maailman voimakkaimman käsiasepatruunan arvon haltuunsa, nimittäin .44 magnum. Tämän jälkeen markkinoille tuli myös kaliiberi .41 magnum. Tämän kaliiberisia aseita yritetttiin markkinoida USA:ssa poliisikäyttöön. Käytännössä molemmat patruunat ovat liian tehokkaita palveluskäyttöön, ja ne ovat nykyään vain metsästys- ja urheilu-käytössä.

Poliisikäytössä ryhdyttiin suosimaan keveämpiä ja nopeampia vaippaluoteja pe-rinteisen hitaan ja raskaan lyijyluodin sijasta. Edelläkävijänä tällä alalla oli amerikkalainen 60-luvulla vaikuttanut SUPER VEL-niminen yritys.


3. 70-LUKU

70-luku oli useiden terroriryhmien kiihkeätä toiminta-aikaa. Erityisesti Munchenin olymppiaisten tapahtumat vuonna 1972 saivat aikaan muutoksen euroopplaisten poliisivoiminen ajattelutavassa. Vanhoja taskuaseita, joiden mallit olivat peräisein ajalta ennen toista maailmansotaa, ei pidetty enää riittävinä. Poliisivoimat alkoivat varustautua useissa maissa 9 mm para sotilaspistooleilla tai erikoisjoukot käyttivät mielellään .357 magnum revolvereita. Amerikkalaisen poliisin käyttöön alkoi tulla enenevässä määrin 9mm para (luger) ja .45 acp -kaliiberisia pistooleja.


3.1 "Compact"

70-luvulla eräät asesepät alkoivat rakentaa "chopattuja" versioita täysikokoisista sotilasaseista. Espanjalainen Star toi markkinoille .45 acp  kaliiberisen PD-pistoolinsa, joka oli aikoinaan maailman pienin sarjavalmisteinen pistooli tässä kaliiberissa. Suuret valmistajat eivät vielä ymmärtäneet tätä markkinarakoa, vaan pitäytyivät perinteisissä malleissaan.


3.2 "Wonder nine"

Vuonna 1970 S&W toi markkinoille mallinsa M59, jossa oli yhdistetty FN High Power M35 ja Walther P38 pistoolien parhaat ominaisuudet: kaksitoimilaukaisu ja suurikapasiteettinen lipas, johon mahtuu 14 kpl  9 mm patruunaa. Tälläisiä aseita kutsutaan lempinimellä "wonder nine (ihmeysi)"Tästä alkoi kehitys, joka mullisti sotilas- ja poliisiasemarkkinat 80- ja 90-luvuilla. Tällöin alkaa murentua revolverin valta-asema poliisiaseena Yhdysvalloissa. Edellämainittu pistooli oli paitsi tekninen, niin myös kaupallinen menestys. Valmistajalle oli kuitenkin karvas pettynys ettei kyseistä asetta hyväksytty minkään merkittävän armeijan palvelusaseeksi.


3.3 "Rosteri"

Vuonna 1965 S&W toi markkinoille ensimmäisen kaupallisesti onnistuneen ruos-tumattomasta teräksestä valmistetun revolverin M60, joka oli eri materiaalista val-mistettu muunnos aikaisemmin mainitusta Chief"s Special -revolverista. Tämä ase oli pitkään ainoa laatuaan. 70-luvulla S&W oli käytännnössä ainoa suuri val-mistaja, joka panosti ruostumattoman teräksen käyttöön. Mallivalikoima alkoi kasvaa S&W:llä ja muut valmistajat alkoivat tuoda markkinoille kilpailevia mal-leja.





4. 80- JA 90-LUVUT    

Tälle ajanjaksolle oli tunnusomaista USA:n armeijan pistoolivalinta ja sekä amerikkalaisen että eurooppalaisen poliisiaseistuksen vaihtuminen suurikapa-siteettisiksi 9 mm pistooleiksi.

Vuonna 1985 USA:n armeija valitsi 1911A1 pistoolin seuraajaksi italialaisen pistoolin Beretta malli 92 mallimerkinnällä M9. Markkinoille tulvehtii eri valmistajien "Wonder nine" pistooleja. Revolverien asema palveluskäytössä järkkyy yhä enemmän. Useita revolverimalleja pudotetaan pois valmistuksesta.

Pistooleihin ilmestyy liipasinkaaren eteen sormikoukku kaksikätistä ampumista varten, aseissa on usein kaksipuoliset lippaansalvat ja varmistimet. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi USA:n armeijan vaatimuksista suuressa asetestissään. Haluttiin, että myös vasenkätiset voivat käyttää vakioaseita vaivattomasti. Aseet varustetaan myös entistä paremmilla sisäisillä varmistimilla, jotka tekevät niistä turvallisempia putoamistilanteessa.

Useat pistoolivalmistajat tuovat markkinoille taskuasekokoisia tehokkaita pistoo-leja, joita sai 10 -15 vuotta aikaisemmin vain aseseppien erikoistilauksesta raken-tamina. Markkinoille ilmestyy myös .45 acp kaliiberisia kaksitoimisia pistooleja. Patruunan pulleuden vuoksi niihin on kuitenkin vaikea sovittaa kaksirivistä lipas-ta, joten patruunakapasiteetti on vain 7 - 8 kappaletta. Para-Ordnance niminen yritys tuo markkinoille ensin lisävarusteena saatavan rungon, jossa on mahdollista käyttää jopa 14 patruunan lipasta, ja myöhemmin kokonaisia aseita tätä kaliberia varten.

Ruostumattomasta teräksestä aloitetaan valmistamaan myös pistooleita. Mallivalikoima kasvaa. Jokaisella itseään kunnioittavalla asevalmistajalla on oltava myös ruostumaton rinnakkaismalli tuotannossaan. Metallurgian kehityksen vuoksi ruostumattoman teräksen aiheuttamat ongelmat on saatu ratkaistua. Näitä olivat mm. vaikea työstettävyys ja kahden ruostumattomasta teräksestä tehdyn pinnan hitsautuminen toisiinsa niiden liikkuessa toisiaan vasten. Tosin tämä tapahtui ruostumattomuuden kustannuksella.

Revolvereissa .357 magnum kaliiberi valtaa edelleen alaa .38 special patruunalta, joka on joutunut myös väistymään kilpa-ammunnan alalla. Kehitetään asemalleja, jotka on räätälöity juuri tätä kalliberia varten, aseiden painot lisääntyvät. "Colt-Python"-mallinen ejektoritangonsuojus/piipunpaino on saatavissa melkein jokaisen valmistajan aseeseen. Vakioaseisiin alkaa ilmestyä pienen puukahvan tilalle muotoiltuja kumikahvoja. Näitä ovat tarjonneet kaupallisesti aikaisemmin mm. Pachmayr ja Uncle Mikes -nimiset valmistajat lisävarusteina. Eräät valmis-tajat ovat alkanneet tarjota revolverimalleja, joissa piipun suuhun on tehty eräänlainen suujarru. Tämä ominaisuus on hyödyllinen tehokkaiden magnum-kaliiberien yhteydessä.

4.1 Polymeeri

Itävallan armeija hyväksyy vuonna 1983 palveluskäyttöön Glock-pistoolin, joka on ulkonäöltään ja materiaalin käytöltään vallankumouksellinen. Aseessa on muovirunko ja -lipas sekä muitakin muoviosia. Aseessa on lisäksi "DAO" -tyyppinen laukaisukoneisto, eli ase on viritettävä liipasimesta vetämällä jokaista laukausta varten erikseen. Tämä lisää turvallisuutta stressitilanteessa. Glock on myynyt asettaan hyvin USA:n ja Euroopan poliisiasemarkkinoilla.


4.2 "DAO"

Oikeusjuttujen luvatussa maassa USA:ssa poliisit alkavat tuntea olonsa epävarmaksi uuden kaksitoimisen palveluspistoolin kanssa. Vanha relvolveri ei virittynyt automaattisesti laukauksen jälkeen. Markkinoille alkaa ilmestyä vain raskaalla kaksitoimilaukaisulla varustettuja pistooleita. Tämän tarkoituksena on estää tahattomat vahingonlaukaukset tilanteen ollessa päällä. Em. Glokissa on tälläinen laukaisukoneisto, muut valmistajat kehittävät rinnakkaismalleja jo olemassa olevista pistooleista.

4.3 10 mm auto / .40 S&W

Amerikkalaiselle "punaniskalle" on liikaa, että hän joutuu käyttämään eurooppalaista "miniatyyri"-kaliberia, 9mm para. Syntyy uusia patruunoita luomaan kompromissia .45 acp ja 9 mm para patruunan välille. Jo 70-luvulla oli rajoitetussa valmistuksessa 10 mm kaliiberin Bren Ten pistooli. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, FBI, valitsee tämän kaliiberisen S&W pistoolin lyhyeksi ajaksi palvelusaseekseen. Patruuna on kuitenkin liian tehokas normaalikäyttöön. Aseista tulee raskaita tai ne eivät kestä jatkuvaa käyttöä. Lisäksi kaksirivisen lippaan  käyttö on mahdotonta patruunan pituuden vuoksi. Tämän patruunan suosio hiipuu jatkuvasti.

Vuonna 1990 S&W tuo markkinoille em. patruunasta lyhennetyn version nimellä .40 S&W. Patruunasta tulee välitön menestys USA:n poliisi- ja siviiliasemarkki-noilla. Euroopan puolella patruuna ei ole yhtä suosittu. Merkittävässä sotilaskäy-tössä ko. patruuna ei ole.


5. YHTEENVETO    
5.1 Tähtäimet

Vuosisadan alussa aseissa käytetttin hyvin hienoja "veitsitähtäimiä". Toisen maailmansodan aikana tähtäimet olivat parantuneet, mutta nykyisiin tähtäimiin verrattuna ne olivat vielä hitaita ja hankalia käyttää. Tähtäimet ovat kehittyneet selkeämmiksi, mutta kooltaan suuremmiksi. Tähtäimissä on yleensä kohdistus-täplät hämärässä tapahtuvaa ammuntaa varten. Revolvereissa säädettävä tähtäin on  nykyään yleisempi kuin kiinteä tähtäin.

Erikoistapauksissa pistooli tai revolveri voidaan varustaa punapiste-, laser- tai kiikaritähtäimellä. Näiden tähtäimien koko on pienentynyt viimeaikoina huo-mattavasti.


5.2 Tyypillinen palveluspistooli

    S&W Sigma 1994            Colt M1911A1 1945
    - selkeät tähtäimet            - pienet tähtäimet
    - DAO-laukaisu            - yksitoiminen laukaisu
    - polymeerirunko            - rakenne fosfatoitua terästä / puuta(muovia)
    - kaksirivinen lipas, 17 patruunaa    - yksirivinen lipas, 7 patruunaa

5.3 Tyypillinen palvelusrevolveri 1994

Colt King Cobra            S&W Mitary&Police
- säädettävät tähtäimet            - kiinteät tähtäimet
- raskas piippu                - kevyt piippu
- kaliiberi .357 magnum        - kaliiberi .38 special
- ruostumatonta terästä        - sinistettyä terästä
- muotoillut kumikahvat        - pienet puukahvat

6. TÄYDENNYS ESITELMÄÄN: PALVELUSPISTOOLIEN KEHITYKSESTÄ TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN
2.10.2002

Tämä esitelmä on tehty vuonna 1994.  Kahdeksan viime vuoden aikana on tapahtunut seuraavia asioita asealalla.

Yhdysvaltoihin on säädetty 10-patruunan rajoitus aseiden lipaskapasiteettiin. Tämä ei koske virkakäytössä olevia aseita, mutta on vaikuttanut myös niiden kehitykseen. Isot kaliiberit käsiaseissa (.45, .44 ja .40) ja revolverit ovat saaneet takaisin menettämiään asemia USA:n siviilimarkkinoilla. Samoin Yhdysvalloissa on säädetty ns. CCLW säännös, ts. siviilit voivat saada luvan kantaa kätkettyä asetta. Nämä seikat ovat lisänneet pienten, isokaliiberisten pistoolien ja revolve-rien kysyntää ja vastaavasta vähentäneet sitä ns. "Wonder nine"-aseilta.

Revolverien patruunakapasiteettia on lisätty eräissä malleissa, se oli ennen pää-sääntöisesti 5 tai 6. Brasilialainen Taurus amerikkalaisen S&W tehtaan kanssa aloitti patruunakapasiteetin kasvattamisen, nyt markkinoilta löytyy 7,8  (L ja N-rungot, S&W) tai 10 kertaa laukeavia revolvereita.

 Revolverien painoa on kevennetty käyttämällä uusia avaruusajan materiaaleja titaania ja scandiumia (S&W). Tällöin markkinoille on ilmestynyt aseita joita on miellyttävä kantaa mutta joilla on erittäin epämiellyttävä ampua.
 Esimerkiksi S&W mallit:
M360 Sc, scandium-titaani rakenne, kaliiberi .357, piippu 2", paino noin 335 g, J-runko, 5 patruunaa (vrt M36 530g, M37 390g)
M296, titaani-alumiini rakenne, kaliiberi .44spl, piippu 21/2", paino noin 530 b, L-runko, DAO, 5 patruunaa

Haulikoissa käytetyt valoavahvistavat jyvät ovat löytäneet tiensä myös käsiasei-den tähtäimiin, esim S&W HiWiz-tähtäimet.

.44 magnum on menettänyt asemansa maailman voimakkaimpana tehdasvalmis-teisena kaliiberina. Tehdasvalmisteisesti valmistetaan aseita mm. kaliibereissa .454 casull. .50 AE ja uusimpana .480 ruger. Näiden teho ylittää .44 magnumin tehon. Näitä käytetään pääasiassa metsästyksessä. Uutena palveluspistoolikali-berina markkinoille on tullut nopea ja tehokas SIG-tehtaan kehittämä patruuna, .357 sig. Patruuna yltää melkein .357 magnum patruunan tehoihin.